Kaverin äiti kerto kerran että hän on ollu joskus monia vuosia sitten neljä minuttia virallisesti kuollut. Silloin mua kiinnosti ja kiinnostaa toki vieläkin se miten hän oli itse kokenut sen kuolleena olon. En tiedä onko tuo oikee ilmaus mutta siis se miltä tuntuu olla kuollut. Kysyin sitä kerran ja kaverin äiti vastasi että hän oli ollut jossain kuilussa ja kuullut jo kuolleiden sukulaistensa ääniä. Joku äänistä oli käskenyt hänen nousta ja lähtee nousemaan kuilusta ja oli myös sanonut jotain että jos se ei nyt nouse niin seei pääse nouseen enää koskaan. kaverin äiti kertoi että hän oli alkanut kiipeämään kuilun reunaa ylös mutta se oli kuulemman ollu vaikeeta. Hän kertoi myös että ennen sitä "kuolemaa" hänelle oli tullut huono olo ja hän oli noussut istumaan sängyllään (hän oli siis sairaalassa silloin) ja huutanut hoitajaa. Sitten kaikki oli pimentynt ja hän oli tippunut sinne kuiluun. Hän kertoi kysyneensä hoitajalta myöhemmin että olivatko ne kuulleet mitään kun hän oli huutanut mutta hoitaja sanoi ettei kaverin äiti kertakaikkiaan ollut voinut huutaa saatikka nousta istumaan koska sydän käyrä oli siinä vaiheessa näyttänyt jo oikein kaunista------------------.

Istuin tänään autossa ja tuli mieleen että mitenkähän tuollainen tapaus merkitään esim. kirkon kirjoihin. Voiko sen esimerkiksi merkitä jotenkin tyyliin: Syntyi 15.7.1945 kuoli 2.4.1960 ja heräsi eloon samana päivänä tai jotain. Nuo ajathan ei tietenkään oo mitenkään oikeat kunhan laitoin jotain esimerkiksi. Aikas jännää että ihminen voi "virallisesti kuolleena" nähdä jotain ja vielä muistaa sen herättyään.