Kaverin äiti kerto kerran että hän on ollu joskus monia vuosia sitten neljä minuttia virallisesti kuollut. Silloin mua kiinnosti ja kiinnostaa toki vieläkin se miten hän oli itse kokenut sen kuolleena olon. En tiedä onko tuo oikee ilmaus mutta siis se miltä tuntuu olla kuollut. Kysyin sitä kerran ja kaverin äiti vastasi että hän oli ollut jossain kuilussa ja kuullut jo kuolleiden sukulaistensa ääniä. Joku äänistä oli käskenyt hänen nousta ja lähtee nousemaan kuilusta ja oli myös sanonut jotain että jos se ei nyt nouse niin seei pääse nouseen enää koskaan. kaverin äiti kertoi että hän oli alkanut kiipeämään kuilun reunaa ylös mutta se oli kuulemman ollu vaikeeta. Hän kertoi myös että ennen sitä "kuolemaa" hänelle oli tullut huono olo ja hän oli noussut istumaan sängyllään (hän oli siis sairaalassa silloin) ja huutanut hoitajaa. Sitten kaikki oli pimentynt ja hän oli tippunut sinne kuiluun. Hän kertoi kysyneensä hoitajalta myöhemmin että olivatko ne kuulleet mitään kun hän oli huutanut mutta hoitaja sanoi ettei kaverin äiti kertakaikkiaan ollut voinut huutaa saatikka nousta istumaan koska sydän käyrä oli siinä vaiheessa näyttänyt jo oikein kaunista------------------.

Istuin tänään autossa ja tuli mieleen että mitenkähän tuollainen tapaus merkitään esim. kirkon kirjoihin. Voiko sen esimerkiksi merkitä jotenkin tyyliin: Syntyi 15.7.1945 kuoli 2.4.1960 ja heräsi eloon samana päivänä tai jotain. Nuo ajathan ei tietenkään oo mitenkään oikeat kunhan laitoin jotain esimerkiksi. Aikas jännää että ihminen voi "virallisesti kuolleena" nähdä jotain ja vielä muistaa sen herättyään.

Voikohan sanoa että on virallisesti jotain tekemistä jos kirjoittaa blokia? En oo ihan varma mutta luulisin että kyllä niin voi sanoa. Riippuu tietysti ihan siitä kirjoittamistiheydestä. Jos siis ainoa tekeminen mitä voi olla on glokiin kirjoittaminen niin pitää kyllä olla aikalailla nolife-tyyppi. Onneksi mulla kuitenki on jotain muuta tekemistä tai sitte en muista koko blokia sillon ku on tekemisestä puutetta. Yleensä kuitenki tuppaa aina tuleen jotain tekemistä kun ei oo mitään tekemistä. Ainakin jos erehtyy kysymään "johtoportaalta". Sieltä kun ei tuu yleensä mitään sellasta tekemistä jonkalaista olis halunnu vaan lähinnä hanttihommia.

Vihdoin sain tuotettua jotain tekstiäkin myös jota voi kutsua jotenki hengentuotteeksi. Kysymyksessä oli fanfiction tarina pohjautuen Pottereihin. Ei se ensimmäinen ficci ollut mutta tietyllä lailla lajissaan ensimmäinen. ja minä sain sen peräti valmiiksi. En olisi uskonut. yleensä en saa valmiiksi jos alan kirjottaa jotain tuollaista mutta ilmeisesti olin tarpeeksi inspiroitunut aiheesta joten toivotan itselleni onnea sen vuoksi.

Muuttohan se tässä on edessä ja vielä kun taas uhkaa tulla tuplasellainen niin johan taas kysytään voimia ja kärsivällisyyttä. Viime syksynä oli kuitenkin pahempi tilanne kun mun ja isä ja äidin muutto osu samalle viikolle. Nyt ne ei kuitenkaan oo ihan samaan aikaan.

Isä tuli kotia justiinsa ja kerto että sillä oli jääny kännykkä peräkärryn renkaan alle. Ihan kiva. tai siis ei kiva mutta kuitennii. Näyttö siitä meni ja akku lommoille kivasti. Onneksi oli tuo minun entinen puhelin toiminassa niin isä otti sitte sen.

Tulin taas kotia tänään. Kerkeen olla pari päivää kotona kun sitte taas lähen menemään. Aika liikkuvaa elämää on tullu vietettyä tänä kesänä. Nyt olin muutaman päivän Haapavedellä ja tänä iltana tulin sitte sieltä junalla. Tai siis eihän Haapaveellä tietenkään oo juna-asemaa vaan mentiin käymään ylivieskassa shoppailemassa ja sitte sieltä tulin junalla. Löysin seppälästä liituraitahiusut. Sattu olemaan ihan viimeset sitä lajia niin oli pakko ostaa kun oli vielä saatumalta oikeen kokoset ja 70% alessa. sitte ku ne vielä oli niin hyvän näköset niin eihän niitä voinu kauppaan jättää:)

Eipä oo tullu täälläkää turhan usein käytyä saatikka sitte kirjottamassa yhtään mitään. Jaloaikomus on ollu monestiki mutta eipä oo tullu käytyä siltikää. Sain eilen korsetin valmiiksi. Siiitä tuli yllättävän hyvä vaikka oliki eka muntekemä korsetti ja vaikka sirkat tuliki väärinpäin. Nyöri puuttuu viel mutta enkähän saa sen tässä jossain vaiheessa hankittua. Se on sellanen ruskee ja oikeestaan tarkotettu paidan päälle mutta luulen että tulee nyt ainaki eka käytettyä sitä ihan paijan alla.

Käytiin äidin kanssa parturissa tänään. Isän serkun vaimolla on kampaamo ja sillain. näin pikkuserkkujaki siinä samalla. Äidillä on jo varmaan 20 vuotta ollu aina just samanlainen hiustyyli ja nyt sanoin sile kampaajalle että ei varmastikkaan saa tehä samanlaista ku ennen. Lopputulos oliki sitte yllättävän hyvä vaikkaki aika erinlainen. Hiukset lyheni ainaki 10 senttiä ja äiti sano autossa että kyl sitä oli meinannu pelottaa kun se näki kuin paljon siltä meinataan hiusta varastaa :) Mä ite meen sinne samaan paikkaan kampaajalle parin viikon päästä. Olisin halunnu jo aikasemmin mutta olin jo sopinu koko ens viikoksi menoa kaverin kanssa.

Kaveri tulee meille huomennaja on koko viikonlopun. Saahaan olla täällä ihan kahestaa ku isä ja äiti lähtee rämpiin soille ja ettiin (mahdollisesti) olemattomattomia hilloja. Suunnitelmissa mennä siskon ja kaverin voimalla kattoon Potter ja sitte jonnekki syömään. Onhan se mukavaa viettää laatuaikaa mukavassa seurassa. Sitte sunnuntaina lähtään Haapaveelle. Hoitaan kaverin siskon lasta. On luvassa varmaan aika hektinen viikko nimittäin sitte seuraavaksi viikonlopuksi on tarkotus mennä Ranualle. Alkais koulu äkkiä niin ei ois kokoajan niin tylsää ja sais taas kasaan jonku järkevän päivärytmin. Ja toisaalta kun on koulussa niin ei kerkee niin kauheesti haikailla sinnekään Turkuun. Voisin lähtee sinne vaikka heti ku vaan jotenki pääsisin on se niin ihana kaupunki. Suomen kaunenin kaupunki ja siellä on yks suomen huipuinmista ihmisistä mitä tiiän. mutta kun ei sinne pääse niin ei voi mitään. Tarttee vaan oottaa et kulus vuosi taas niin mahollisesti ois jonki verran mahollisuuksiaki nähä se ihminen joka on siellä Turussa. Pitäkät on tapaamisvälit kavereilla :) No ei voi mitään. Sitä kun sattuu hommaamaan kaverieta niinki kaukaa niin pitää vaan kestää seuraukset.

Näin viimeyönä unta jossa seisoin jonkun (muistaakseni naisen) kuolinvuoteen vieressä ja pitelin naisen päätä ylhäällä. Siis sillä tavalla ettei se koskenut tyynyyn. Huoneessa oli muitakin. Tajusin että nainen kuilisi ihan pian ja yritin laskea hänen päänsä takaisin tyynylle mutta joku mies kielsi minua ja käski minun nostaa naisen päätä uudelleen. En muista sanoinko jotain vai en mutta kuitenkin nostin päätä ja ihan melkein heti nainen kuoli ja pää putosi käsistäni takaisin tyynylle. (se pää siis ei ollut irti ruumiista)

Nainen oli ilmeisestiminulle hyvin läheinen koska itkin unessa kamalasti enkä yleensä itke kovin usein enkä helposti. Ajattelin että nyt olin nähnyt ihmisen kuolevan. Aamulla en muistanut untani heti. Myöhemmin aloin miettimään mitä oli lukenut kuolemanunista. Eivät kuulemma tarkoita juuri sitä itseään eli kuolemaa vaan juuri päinvastaista. Eli henkilö jonka näin unessa kuolevan on juuri päinvastaisessa tilanteessa eli on terve ja elinvoimainen. harmi etten enää muista kuka tämä nainen oli mutta mielessä kävi että olisiko ollut mummoni. ainakin hän oli aika iäkäs. mummo on juuri nyt sairaalassa ja toivon että hän tervehtyisi. suvussamme kulkee jonkinlaista selvänäköä ja enneunia mutta en ole ollenkaan varma onko minua siunattu näillä lahjoilla. toivoisin kyllä että olisi mutta toisaalta en haluaisi ennustaa kuolemia.